Metsäseikkailuun valmistauduttiin karhu ja hiiri-sadun avulla, joka esitettiin lapsille tarinateatterina. Se antoi pohjan lasten mieli-kuvitukselle metsäseikkailua varten.
Lapset askartelivat myös itselleen hiiripäähineet, joita tarvittiin seikkailussa.
KARHUA EI TARVII PELÄTÄ!
Yksi ryhmän aikuisista pukeutui karhuksi. Päädyimme siihen, että lapset auttavat pukeutumisessa etteivät he pelkää karhua. Se olikin hyvä ratkaisu, naamiointi hetki oli hyvin hauska ja lapset olivat innokkaasti mukana.
KOHTI METSÄÄ
Lähdimme lasten kanssa lähimetsään ja lapsilla olivat hiiripäähineet päässä.
Viesti luettiin ja viestiin piirretty kartta tutkittiin tarkasti.
Niin Pirpanat suuntasivat kartan mukaan ja löysivät rastilla karttaan merkityn paikan. Ja mitä olikaan tapahtunut... surullisia asioita kuten viestissä sanottiin. Metsään oli heitelty roskia! Lapset eivät aikailleet vaan keräsivät heti kaikki roskat pois. Niin tuli siisti metsä!
APUA, APUA! KUKA HUUTAA APUA?
Aika kului metsässä nopeasti ja ruokailu ja lepohetki odottivat seikkailijoita. Pientä loukkaantunutta hiirtä ei unohdettu, se sai parantavan laastarin haavaan ja laitettiin nukkumaan pehmeään vuoteeseen.
Lapset halusivat laulaa vielä hiirelle Tuiki, tuiki tähtösen. Ja voitte uskoa, että hiiri on toipunut hyvin.
Tästäpä lähti eläinleikit käyntiin tuleville viikoille ja varmaan vielä lasten ja karhun metsäleikit jatkuu kevään aikana.
Nyt voikin ottaa Pirpanoiden lapsista esimerkkiä ja kerätä hankien alta paljastuvia roskia ja viedä ne keräyspisteelle. Näin Pirpanoiden lapset tekivät samalla viikolla.
Ai niin, me muuten toimimme 100% otsikon mukaisesti
OPETTELEN, KOEN, TOIMIN, OSALLISTUN, LEIKIN, LIIKUN,
TUTKIN JA ILMAISEN!
Hyvää huhtikuun aurinkoisia päiviä ja
pidetään ympäristö siistinä!