perjantai 19. heinäkuuta 2019


SUKELLUS VEDEN ALLE  

Pikkuiset kultakalat lammessa ui 
Pikkuinen kala äiti huolestui
Uikaa, uikaa jos osaatte
Ja ne uivat ja uivat sen uskotte

Tällä viikolla olemme pohtineet keitä vedessä asuu. Olemme kurkkineet merten syvyyksiin ja järvien aaltojen alle. Olemme lukeneet ja katselleet kirjoja erilaisista veden asukeista.
 Löysimme:

 Erilaisia pikku kaloja. Lapset keskustelivat omista kalastus kokemuksista. "Ahvenia voi onkia mato ongella". "Voi niitä onkia virvelilläkin". "Minun saamista kaloista on keitetty keitto ja joskus ollaan paistettu panullakin". "Minä en syö pikkukaloja vaan isoja".
 Suuren suuria haukia ja hai kaloja. Suuret kalat sai lapset verteilemaan kalastus kokemuksiaan: "Minä olen saanut isin kanssa suuren hauen. Minun isi sai niin suuren hauen, että se oli minun kokoinen". "Mnäpä olen saanut ongella hain".
 Merihevosia
 Mustekaloja
 "Minkä värinen on meri?" Lapset pohtivat minkä värinen on meri ja päätyivät yhdessä tuumin siihen tulokseen että se on sininen. He ehdottivat, että "voisimme maalata paperin veden siniseksi pensselillä".  Teippasimme muutaman lapsen kanssa paperin seinään kiinni.



 Lapset maalasivat innokkaina koko paperin siniseksi
Sinisessä vedessä uivat sulassa sovussa hurja hauki, ahven, mustekala mummo, pikkuiset kultakalat, suuret valaat ja merihevost jne.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Hih hih ei ole hiki, vaikka on heh heh heinäkuu!


Nyt jalkojeni alla litisee ja jalkojeni alla lotisee!

Mitä se on, mitä se on? Vettä, se on vettä!




Vettä on jaksanut sataa ja lämpöasteet ovat pudonneet viileämmän ilman puolelle.
Menitpä minne tahansa, niin puheen aiheena on säätila; ”On kylmä”, ”Ajatella nyt on heinäkuu ja sää on tämmöinen”. 

Mutta eipä kuulu päiväkotimme pihalla valitusta ja surkuttelua!

Ukko-Pekka juna ja junan numero 852. Valmiina matkaan!

Yksi lapsista oli käynyt Ukko-Pekka junalla pienellä reissulla ja me kaikki pääsimme osalliseksi mielenkiintoisesta junamatkasta. Ukko-Pekka alkoi elämään lasten leikeissä, sillä leikkipihalla on meillä JUNA!



Niinpä juna muuttui Ukko-Pekaksi, kun se sai hienon messinkisen kellon, joka ilmoitti matkaan lähdöstä. Ehkä eniten vaikutti lasten mahtava mielikuvitus!


Ennen kuin Ukko-Pekka oli valmis lähtemään Viitosvintiöiden asemalta oli juna siivottava sisä- ja ulkopuolelta. Kekseliäästi lapset käyttivät pesuvetenä sadevettä, jota oli renkaitten sisällä. 


Sisältä käytiin hakemassa muutama luuttu ja varastosta harjoja ja 
siitä alkoi mahtavat
 siivoustalkoot.
Kyllä alkoi juna kiiltämään ja hohtamaan!

Lattiat puhtaaksi!
Likatahrat pois seinistä!



Katto puhtaaksi!



Niin puhdistui Ukko-Pekka ja sen näkee luutuista, likaa oli paljon.





Olipa ilo lähteä puhtaalla Ukko-Pekalla matkustamaan kohti Helsinkiä. Junaan mahtui niin isot kuin pienetkin matkustajat. Saavuttuamme Helsinkiin matkustajat hajaantuivat ympäri kaupunkia. Osa meni Linnanmäelle (=liukumäki, liikuntarata) ja osa lähti tekemään helsinkiläisten iloksi katumaalauksia.




Jossakin vaiheessa veturinkuljettaja sai matkustajat takaisin Ukko-Pekkaan ja kellon kilinän kuuluessa Helsingin juna-asema jäi taaksemme ja palasimme takaisin päiväkodille.

Niin on koko viikko mennyt matkustellessa. Käytiin välillä Kuopiossa ja Iisalmessa Ukko-Pekalla, eikä meitä ole viileä sää haitannut ollenkaan. Pedagogisesti ajateltuna lapset ovat oppineet yhteistyötaitoja, yhteistä suunnittelua, karkeamotorisia ja hienomotorisia taitoja, sanavarasto on karttunut, silmä-käsi yhteistyötaidot ovat harjaantuneet. Joten kyllä tästä viikosta ovat lapset ansainneet ison kasan Pro-kortteja!






keskiviikko 3. heinäkuuta 2019


VESI –  ME KAIKKI TARVITSEMME SITÄ




Hei riemua, vauhtia,
hei, hei, hei!
Mua delfiini-kulta,
kun selässään vei.
Aaltojen alla ja aaltojen päällä,
ei ole parempaa kyytiä täällä.


Kulunut kesä on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin, ja vaikka nämä kaksi säätilaa ilahduttavat meitä, ne eivät yksin riitä takaamaan ihmisen ja luonnon hyvinvointia.  ”Vesi vanhin voitehista” tai ”vesi – elämän eliksiiri” – sanotaan. Kukaan meistä ei voi kiistää veden arvoa janon sammuttajana tai sen positiivista vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin.

Vesi – elämälle tarpeellinen aine, no tietenkin. Mutta mitähän kaikkea Viitosvintiöiden kesäpäivystyksessä olevat lapset ajattelivat ja tiesivät vedestä?


 ”mulle tulee mieleen kalat, koska ne elävät vedessä”
”meressä on merilevää, simpukoita, mustekaloja ja kilpikonnia”
”vedessä on ainakin lumpeenlehtiä ja kaislikko”

”vettä tarvitaan vesileikkeihin”

”vettä voi ampua pyssyllä”

”vedessä voi uida, veneillä, kellua ja sukeltaa”

”vettä tarvitaan tulipalon sammutuksessa”


”ihminen tarvitsee janoon vettä”

”ruoanlaitossakin käytetään vettä”

”ihminen ei elä ilman vettä”

”Kaikilla ei ole riittävästi puhdasta vettä”


”kasvit tarvitsevat vettä”

”puut eivät kasva ilman vettä, ne kuivuu”

”kukat kuolee ilman vettä”



Katselimme lasten kanssa uutiskuvia meriin kertyneestä muovijätteestä ja lapset pohtivat, miltä kaloista tuntuu uida ja elää jätteiden keskellä. Erityisesti yllä olevan kalan tilanne herätti heissä suurta myötätuntoa ja murhetta. ”Emme kyllä saisi sotkea vettä”, ”ihmisten ei pitäisi heittää roskia veteen” ja ”muovi kyllä pitäisi viedä kierrätykseen” – tuumivat lapset.

Taisipa joillakin syttyä oivallus siitä, kuinka tärkeä aine vesi on ja kuinka pienilläkin teoilla on vesistöjen puhtauteen suuri merkitys!


Eli pohjassa Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä
– Minä jaksan kyllä,
sanoi Meritähti
– On terävät sakarat
ja litteät pakarat
ja paineenkestävät kakarat.


– Kirsi Kunnas –