TERVETULOA AUTOJEN MAAILMAAN MUKAAN!

Elettiin joulukuuta ja suuntasimme Naperoiden lasten kanssa kuntopolulle, joka mutkittelee metsän keskellä päiväkotimme lähellä.  ”Hei nyt ollaan lapset ihan hiljaa ja kuulostellaan kuuluuko lintujen laulua täällä metsässä?” Me aikuiset tähyilemme puiden oksiin, jos siellä olisi talitinttejä sirkuttelemassa. Lasten päät kääntyvät eri suuntaan valtatie viiden suuntaan, sinne mistä kuuluu lähes tauotta WRUMMM, TRRRR, WIUH! 

Lapset hihkuvat innoissaan auto, rekka, kuorma-auto!!!!! Välillä joku lapsi matkii auton ääntä päristellen niin että ulkopuvun etumus saa pörinäpisaroita. Tuosta hetkestä saimme poimittua projektin tammikuulle lasten kiinnostuksen kohteesta eli

AUTOT!

Tammikuun koittaessa kävelyretkemme suuntautui kävelytielle josta pystyimme seuraamaan turvallisen matkan päästä vilkasta viitostien liikennettä. Ohi huristeli sinisiä, punaisia, keltaisia, mustia, vihreitä, valkoisia ja ruskeita autoja, henkilöautoja, pakettiautoja, kuorma-autoja, rekka-autoja, säiliöautoja….sisällä leikeissä alkoi samanlainen liikenne kuin viitostiellä.

Kirjastoautosta lainatuista autokirjoistakin saimme virikkeitä omaan autoprojektiin.

Jokainen sai valita minkä värisen auton tekee. ”Minä haluan vaaleanpunaisen auton”, siispä sekoittamaan punaista valkoista väriä!

Tässä tärkeää puuhaa; kaksi ympyrän muotoista rengasta paikoilleen! Samalla opitaan lukumääriä ja muotoja.

Autojen valmistuttua lapset ovat esitelleet tekemiään autoja omille vanhemmilleen.

Huippuhetki oli eräänä aamuna, kun eräs isä tuli vierailulle työpaikkansa rekka-autolla. Tästä vierailusta pääsi nauttimaan koko Viitosvintiöiden päiväkodin lapset.

Kuvamateriaali ei kerro kaikkea projektistamme. Tietysti lauloimme lasten toivelauluja ja lorupussista löytyi autoihin liittyviä loruja, 2-3-vuotiaiden Vesselijumpassa liikuntasalissa päristeli lapset autoina.  

Vaikka tammikuu on loppumassa, niin Naperoiden autoprojekti jatkuu vielä helmikuussa. Silloin lähdemme tekemään välineistöä kierrätysmateriaalista huoltoasemalle, autokorjaamoon ja automaalaamoon. Jatketaanpa raportointia seuraavassa Naperoiden blogissa, minkälaiset leikit saamme aikaiseksi.

Toivotamme kaikille bloginlukijoille turvallisia autolla ajoja, ja muistetaan näillä talvikeleillä, että ”ajetaan varo-varovasti ettei kaatuisi kallis lasti” ja pidetään jarrut kunnossa! 

Pirpalasta pöhisee

Pirpalassa on harrastettu tammikuussa, pakkasiakin uhmaten, ulkoilua ja talvilajeja innolla ja urheilumielellä. Tässäpä muutamia poimintoja touhuista, joissa tulee hyvin esille lasten kiinnostuksen kohteita ja osallisuutta sekä laaja-alaisen osaamisen ja oppimisen alueiden mukaisia tavoitteita.

Lumivuorilla kiipeily, hyppiminen ja liukuminen on mukavaa ja liikunnallisesti ja motorisesti kehittävää.

Siellä voi leikkiä Ryhmä Hauta ja vahtitornia, Ninjago-hyppyjä tai prinsessan pelastamista pulasta.

Vaikka luistelu mahdollisuus on Pirpalassa ihan vieressä, tuntuu sinne lähteminen aina pieneltä retkeltä. Mitä pitää huolehtia mukaan? Miten varustautua pakkaseen? Onko kassissa kaikki tarpeellinen? Mitenkäs aloittelijat huomioidaan? Mitä kivaa luistimilla voi leikkiä tai pelata?... paljon on mahdollisuuksia jäällä.

Pukukopissa jotkut lapsista haluavat jo itse yrittää mahdollisimman paljon varusteiden vaihdossa. Jalka nousee penkille käteväsi ja luistin sujahtaa jalkaan, takaisin tullessa halutaan itse avata ja löysätä nauhat, sitten kuivataan luistimen terät. Toki aikuinen on aina valppaana auttamassa tarvittaessa. Vaan mikä riemu kun onnistuin itse :)

"Luistimet, luistimet, jalkaan ja luistelemaan.." tai "Koska luistellaan ihan muuten vaan, kun maassa on lunta ja pakkasta..." -laulellaan yhdessä ja lumi pöllyää kun pikkuluistelijat nauttivat talven riemuista.

Viikolla saimme yllätys vierailjan. Eräs isä hurautti Oravikoskelta myös Pirpalaan esittelemään rekkaa lapsille. Kylläpä silmissä paloi kiinnostunut ja innostunut ilme, kun lapset saivat konkreettisesti kokeilla miltä rekan tavarahissillä liikkuminen tuntuu sekä kuinka korkealla ollaan rekan hytissä. Myös liikennevalistusta saatiin kuulla: rekan nupista kun ei näe edessä olevaa pientä kulkijaa hyvin, niin on muistettava, ettei esimerkiksi pysäköidyn rekan eteen jäädä seisomaan. Mukavaksi muistoksi lapset saivat rekkaheijastimet ja tarroja.

Eskareiden mielestä tämän viikon huippuhetki oli kiekkokoulu, siksipä he valitsivat sen tämänkertaisen blogi- tekstin aiheeksi.

Tiistaina 15. Tammikuuta oli eskareiden ryhmässä vilskettä ja kuhinaa ja lasten ilmeissä ja liikkumisessa saattoi aistia jännityksen tuomaa kuplivaa energiaa. 
Eteisessä odotti iloisen värinen rivi pulleita reppuja, joihin oli pakattu luistimet ja kypärä. Monen rimuksi myös jääkiekkomailan oli saanut ottaa mukaan.

Mistäs tämä kuhina? No tietenkin siksi, kun oman kunnan jääkiekkoseura, yhteistyössä Kalpan kanssa, näkee vaivaa tarjotakseen oman kylän kolmellesadalle lapselle iloisen kokemuksen jääkiekkoilun ja luistelun riemusta.
Ja nyt tänään, on meidän vuoro. 

Hyvä Leki- 75!

Matka luistelukaukalolle alkoi pulleiden reppujen heilahdellessa askelten tahdissa ja pakkaslumen narskuessa jalkojen alla. Matkan aikana käytiin monisisältöistä keskustelua liikennesäännöistä, liikennemerkkien muodoista, aamupalan sisällöstä ja riittävyydestä ja joku jopa arvioi edessä olevan matkan pituutta metreinä. 

Oppimista joka tilanteessa! 

Näin matka kaukalolle taittui kuin huomaamatta.

Tapahtumaan osallistuneet kiekkojunnut auttoivat eskarilaisia nauhojen sitomisessa ja kypärien laitossa, jotta he pääsevät nopeasti jäälle, missä Leki-75:n kutsumana Kalpan taitovalmentaja Marko Pykälä sekä Kalpan tyttökiekko- ohjaaja Tiina Ranne ottivat lapsiryhmän ammattimaisin ottein ohjaukseensa.

Positiivisen, iloisen ja kannustavan ilmapiirin vallitessa jokainen saattoi osallistua sataprosenttisesti sen hetkisillä taidoillaan leikinomaisiin harjoitteisiin saaden uusia oivalluksia luistelun alkeista, kuten ylösnousemisesta, luisteluasennosta, potkuista, tasapainosta ja paljon muusta.

Mailatkin kannatti tuoda, sillä päiväkodille lähdettiin onnellisina tasapeliin päättyneen jääkiekkopelin jälkeen.

Muistoksi tapahtumasta jokainen 

sai oman jääkiekon.

Näin eskarilaiset vielä kertoivat päivästä:

"Polttopallon pelaaminen jäällä oli hauskaa"

"Hippaleikki oli kivaa"

"Siellä oli hyvä sää"

"Halutaan uudelleen luistelukouluun"
"Pelattiin jääkiekkoa"
"Pujottelu oli mukavaa"
"Kaikki leikit kivoja"
"Harjoiteltiin että luistimilla voi hyppiä"

VEKAROIDEN AVARUUS PROJEKTI   

Vekaroiden lapset toivoivat, että tutkittaisiin avaruutta ja tehtäisiin omat raketit. Niinpä aloitimme avaruus projektin tutkimalla avaruutta ja raketteja tabletilta ja kirjoista. Sen jälkeen lapset saivat luovasti kehitellä oman raketin käytettävissä olevista materiaaleista, Rakettiaskartelu kehitti lasten suunnittelutaitoja, luovaa ongelman ratkaisua, rakenteiden ja materiaalien tuntemusta. Lapsilla oli mahdollisuus nauttia raketin tekemisestä sekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen tekemisestä.

Lapset harjoittelivat ajattelua, havainnointia sekä käden ja silmän yhteistyötä. Rakettiaskartelu kehitti lasten suunnittelutaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua.

Kuuntelimme tabletilta raketin ääniä ja lapset saivat tehdä soittimilla omalle raketille äänen. Oman äänen tekeminen kehitti musikaalista ilmaisua. Tavoitteena oli tuottaa lapsille musikaalisia kokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta musiikkiin.

 Laulettiin lasten kanssa raketti lauluja, tämä laulu nousi lasten suosikiksi.

UNIRAKETTI

Kerran näin unta että sänkyyni satoi lunta .
Avaruusmörkö moikkasi ja rakettiin loikkasin,
lähtölaskennan aloitin. 10,9,8,7,6,5,4,3,2,1 matkaan,

Taivaalla hetken lentelin ja tähtien tuiketta katselin,
 kuukin loisti kirkkaammin,
nopeutta lisäsin 10,9,8,7,6,5,4,3,2,1 matkaan,

Ilmakehästä erkanin maapallon havaitsin pian näkyvän heikommin,
nopeutta lisäsin 10,9,8,7,6,5,4,3,2,1 matkaan...

 
Projekti jatkuu koko tammikuun ja seuraavaksi tutkimme planeettoja ja teemme planeettoja paperimassasta ja ilmapalloista.

Lentävin terveisin Vekarat