Pirpalassa on harrastettu tammikuussa, pakkasiakin uhmaten, ulkoilua ja talvilajeja innolla ja urheilumielellä. Tässäpä muutamia poimintoja touhuista, joissa tulee hyvin esille lasten kiinnostuksen kohteita ja osallisuutta sekä laaja-alaisen osaamisen ja oppimisen alueiden mukaisia tavoitteita.
 |
Lumivuorilla kiipeily, hyppiminen ja liukuminen on mukavaa ja liikunnallisesti ja motorisesti kehittävää.
Siellä voi leikkiä Ryhmä Hauta ja vahtitornia, Ninjago-hyppyjä tai prinsessan pelastamista pulasta.
|
Vaikka luistelu mahdollisuus on Pirpalassa ihan vieressä, tuntuu sinne lähteminen aina pieneltä retkeltä. Mitä pitää huolehtia mukaan? Miten varustautua pakkaseen? Onko kassissa kaikki tarpeellinen? Mitenkäs aloittelijat huomioidaan? Mitä kivaa luistimilla voi leikkiä tai pelata?... paljon on mahdollisuuksia jäällä.
|
 |
| Pukukopissa jotkut lapsista haluavat jo itse yrittää mahdollisimman paljon varusteiden vaihdossa. Jalka nousee penkille käteväsi ja luistin sujahtaa jalkaan, takaisin tullessa halutaan itse avata ja löysätä nauhat, sitten kuivataan luistimen terät. Toki aikuinen on aina valppaana auttamassa tarvittaessa. Vaan mikä riemu kun onnistuin itse :) |
"Luistimet, luistimet, jalkaan ja luistelemaan.." tai "Koska luistellaan ihan muuten vaan, kun maassa on lunta ja pakkasta..." -laulellaan yhdessä ja lumi pöllyää kun pikkuluistelijat nauttivat talven riemuista.
|
 |
| Viikolla saimme yllätys vierailjan. Eräs isä hurautti Oravikoskelta myös Pirpalaan esittelemään rekkaa lapsille. Kylläpä silmissä paloi kiinnostunut ja innostunut ilme, kun lapset saivat konkreettisesti kokeilla miltä rekan tavarahissillä liikkuminen tuntuu sekä kuinka korkealla ollaan rekan hytissä. Myös liikennevalistusta saatiin kuulla: rekan nupista kun ei näe edessä olevaa pientä kulkijaa hyvin, niin on muistettava, ettei esimerkiksi pysäköidyn rekan eteen jäädä seisomaan. Mukavaksi muistoksi lapset saivat rekkaheijastimet ja tarroja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti