HÄMÄRÄN HYSSYSTÄ JOULUA KOHTI

Keskeistä vahaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa on oppiva ja hyvinvoiva lapsi, jolla on mahdollisuus leikkiin, liikkumiseen, tutkimiseen, ilmaisuun. Kuinka tämä tapahtuu? Opettelemalla kokemalla, toimimalla, osallistumalla. Kenellä on vastuu, jotta näin toimitaan? Tähän on vain yksi vastaus; päiväkodin henkilökunnalla.

”Hei, ulkona on pimmeetä”

Näin totesivat kaksi vuotiaat katsellessaan ulos lepohetken ja välipalan jälkeen. Se oli totta, pimmeetä oli ja on jatkossakin kunnes aurinko alkaa luoda säteitään kevättä kohti. Keskustelussa ilmeni, että pimmee pelottaa, se on mustaa ja sinistä. Seuraava kysymys oli, kuinka pimeässä näkee. Vastauksia tuli; tehhään valot, laitetaan kynttilä. Ei kun tuumasta toimeen ja siitä lähti idea pimeän maalaamisesta, johon kynttilä toi valoa.

Tähän sattui sopivasti kirjastoautolla käynti ja aivan kuin Naperoita odottaen hyllystä löytyi kirja "Hämärinkäinen". Monia lapsia ja miksei aikuisiakin pelottaa pimeä, mutta nyt meillä oli ihana Hämärinkäinen, jonka avulla lähdettiin käsittelemään tuota aihetta. 

Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan meidän tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua. Nyt alkoi pienillä pimeän tutkiminen taiteellisen ilmaisun kautta. Miltä näyttääkään lapsen tekemänä hämärinkäinen, joka kutoo hämärän verkkoa ympäristöön?

Hämäränhyssyn kautta olemme siirtyneet joulun odotukseen. Olemme rakentaneet Joulumajan marraskuun viimeisellä viikolla. Innokkaasti odotamme millaista postia ilmestyy Joulumajan postilaatikkoon. Postilaatikossa asustaa Postitonttu, jonka lapset tapaavat joka päivä!

Tutkimusmatkamme Joulun salaisuuksiin etenee pikkuhiljaa kohti Joulua. Meillä on kaikki aistit käytössä.... tuoksuja ja makuja.... ensimmäinen tehtävä olikin piparien leivonta.

Näin pystymme  vasun mukaisesti siirtämään lapsille suomalaiseen jouluun kuuluvia perinteitä; joululauluja, kuusen koristeluja ym. kivaa ja tunnelmallista touhua. 

Hyvää Joulun odotusta kaikille Naperoiden pieniltä ja isoilta tontuilta!