MINÄ
JA MEIDÄN YHTEISÖMME
” Nalle karvatassu,
iloinen ja hassu,
löysi pienen sydämen,
punaisen ja lämpöisen.
Luokse hyvän ystävän,
sydämen nyt lähetän!”
iloinen ja hassu,
löysi pienen sydämen,
punaisen ja lämpöisen.
Luokse hyvän ystävän,
sydämen nyt lähetän!”
Ystävyys on se juttu, miksi eskariin on niin kiva tulla
joka päivä, sillä esikoululaisilta kysyttäessä, mikä täällä on kaikkein
parasta, saadaan vastaukseksi yleensä ”kaverit”.
Hienointa on, kun vuorovaikutuksessa hyvän kaverin kanssa leikki saa mielikuvituksen
siivet alleen, oppii uutta ja tuntee olevansa hyväksytty ja tykätty.
Elämä ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä, joten
kaveritaitojakin tarvitsee harjoitella, jotta opitaan kuuntelemaan muita,
osoittamaan välittävää asennetta tai opitaan ratkaisemaan ongelmatilanteita itsenäisesti
toiset huomioiden unohtamatta hyviä tapoja. Taidot, joita tarvitaan läpi
elämän!
Näitä taitoja vahvistaen ystävyyden viikkommekin etenee:
Vuorovaikutus toisten kanssa helpottuu, kun on tietoinen
omista vahvuuksista, osaamisesta ja riittävyydestä. Eskarissamme keskitymme
positiiviseen ja kannustavaan ilmapiiriin keskittymällä lapsessa olevaan
hyvään. Nyt ystävyysviikolla vanhemmatkin osallistuvat tähän ja voivat kotiin
annetun tehtävän avulla kertoa lapselleen kaikesta hyvästä, jota hänessä näkevät.
Ystävyys viikkomme huipentuu talon yhteiseen lauluhetkeen,
jossa yhdistyvät yhdessä oleminen ja tekeminen, yhteisöllisyys sekä toisen
huomioiminen.
Mieliin jää soimaan laulu:
”Olisin
ystävä sulle
ojenna
kätesi mulle.
Yhdessä
kuljemme näin.
Yhdessä
käsikkäin.
(Säv.
ja San. Marika ja Luri Luokkala)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti